Tyrnävän Haurukylä

FM Mauri Junttila

 Entinen Temmeksen Haurukylä on nykyisin Tyrnävän Haurukylä. Se on pieni pohjoispohjalainen maalaiskylä, mikä sijaitsee Temmesjokivarressa Alatemmeksen ja Yli-Temmeksen välillä. Kylää on molemmilla puolella Temmesjokea.

Haurukylän keskeisimmät alueet olivat ennen valtatie nelostien varressa. Kylä jäi hiukan sivuun valtatiestä 1950 – luvun alun nelostien uuden linjauksen myötä. Temmes ja sen kylä Haurukylä ovat olleet osa Tyrnävää 1.1.2001 lähtien. Silloin pieni Temmeksen kunta lakkautettiin ja sitä liiteltiin eri naapurikuntiin.

Myös Haurukylä on kokenut tavanomaisia maaseudun muutoksia, mitä oli Suomessa 1900-luvulla. Esimerkiksi 1. maailmansodan aikoina pian Suomen itsenäistymisen jälkeen itsenäistyi entisiä talojen torppia pieniksi maatiloiksi. Siihen antoi mahdollisuudet uusi torpparivapautuslaki (lokakuu 1918). Se lisäsi jonkin verran Haurukylän väestöä. Kylän väestö lisääntyi merkittävästi toisen maailmansodan aikana ja jälkeen esimerkiksi sotaevakoiden asuttamisen myötä. Haurukylään rakennettiin myös rintamamiestiloja. Toisilla seuduilla sanoivat niitä kylmiksi tiloiksi, nähtävästi siksi, kun niitä perustettiin asumattomiin metsiin ja korpimaille.

Sotien jälkeen syntyi paljon lapsia. Silloin syntyivät suuret ikäluokat. Ehkä siihen vaikutti osaltaan pitkän II maailmansodan ajan sotakauden päättyminen Suomen osalta. Monet halusivat yrittää elämässään eteenpäin perheellisinä, perheen kanssa. Sittemmin Haurukylän väestö alkoi vähentyä. Samanlaista maalaiskylien kasvua ja sitten hiljenemistä oli ennen paljon myös muualla Suomessa.

Haurukylän kansakoulu

Pienen maaseutukylä Haurukylän keskeinen rakennus oli kansakoulu, kyläkoulu. Se alkoi toimia Temmeksen kunnan koululautakunnan alaisena kansakouluna jo kauan sitten. Esimerkiksi niillä seuduilla 1920 – luvulla syntyneet lapset kävivät kansakoulunsa siellä. Kansakouluun piisasi oppilaita pitkään. Sitä, jopa laajennettiin 1950-luvun lopuilla suurten ikäluokkien tullessa kouluikään. Entuudestaan olleen koulurakennuksen viereen rakennettiin uudisrakennuksena rakennus lisäluokkia ja opettajien asuntoja varten. Haurukylän kansakoulu on lakkautettu jo kauan sitten. Kylän koululaiset alettiin kuljettaa koulukyydeillä jo kymmeniä vuosia sitten muihin lähiseutujen kouluihin.

Haurukylän kansakoulua sanottiin myös Mikkolan kouluksi. Se jakoi pihapiirinsä viereisen Mikkolan talon kanssa. Koulun vieressä oli SOK:laisen Limingan osuuskaupan sivumyymälä. Sieltä esimerkiksi 1950- luvulla koululaisina olleet kävivät ostamansa karkkinsa. Toisinaan koululasten asiana oli ostaa pienestä kyläkaupasta kahvipaketti kotiinviemiseksi. Kahvin säännöstely loppui Suomesta vuonna 1952.

Haurukylän kansakoulussa oli erilaisia koulun juhlatilaisuuksia. Tavanomaisesti koko kylän väki, vaikka eivät enää olleet koululaisia, osallistuivat niihin. Kansakoulun tiloissa pidettiin ennen myös jokavuotiset Temmeksen seurakunnan kinkerit. Koulun kookas piha-alue toimi kesäisin esimerkiksi kyläläisten lentopallon peluupaikkana. Koulun pihaa oli paljon myös maantien toisella puolella.

Mikkolan mylly ja saha

Haurukylän erikoisuuksia ja nähtävyyksiä on Temmesjoen rannassa, sen eräässä pienessä saaressa sijaitseva Mikkolan mylly ja saha. Sen arvellaan olevan peräisin vuodelta 1889. Vanhimpien rakennusosien on arvioitu olevan jopa 1700 – luvulta. Siihen kuului vesimylly viljan jauhamiseen sekä puuraaminen saha lautojen ja lankkujen sahaamiseen. Pienessä Temmesjoessa oli ollut veden virtausta kohtalaisesti. Mikkolan mylly oli toiminut lähes aina, ymäpärivuotisesti. Se on entisöity Temmeksen kotiseutuyhdistyksen toimesta vuonna 1987. Haurukylän Mikkolan mylly – ja saha kuuluvat nykyisin Tyrnävän kulttuuripolkuun.

Temmeskaivuri

Temmeksen Haurukylän ”Lännentien” puolen maanviljelijä, keksijä Hannes Pehkonen kehitteli 1950-luvun aluilla Temmeskaivurin. Hän rakensi, valmisti 1. Temmeskaivurin protootyypin puusta. Hän ideoi, keksi, kehitteli sen itse. Sittemmin Temmeskaivuria alkoi valmistaa Raahen Konepaja OY, luonnollisesti metallisena versiona. Se oli aikoinaan kovasti suosittu kaivulaite. Sittemmin sen syrjäyttivät hydraulisin sylinterein toimivat kaivulaitteet, kaivinkoneet, etupäässä hydrauliset traktorikaivurit. Temmeskaivureita löytyy edelleen kone-/laitekeräilijöiden tiloista, halleista.

Temmeskaivuri sai käyttövoimansa suoraan traktorin takapään kardaaliakselista. Kaivulaitteen käyttövoimaa hyödynnettiin sinkkiköysien avulla. Kaivulaitteen puomia ja kauhaa ohjailtiin käsivivuilla ja polkimilla. Traktorin perään kiinnitetty, pultattu Temmeskaivuri kykeni toimimaan suunnilleen puolenympyrän kehän alueella.

Temmeskaivuria oli ehkä eniten asennettuna sinisen diesel Fordson Major traktorin takapäähän. Se saattoi toimia myös omilla pyörillä, kuin pienenä peräkärrynä traktorin perässä. Sinne käyttövoima siirtyi muutaman metrin mittaisen kardaaliakselin välityksellä.

Temmeskaivuria voitiin ennen vanhaan nähdä esimerkiksi kaivamassa pelloille ja viljelyksille sekä metsien-, pellonreunoille veto-ojia. Sillä kykeni kaivamaan kohtalaisen kokoisia kanavia ja viemäreitä. Se saattoi toimia myös hyvänä työvälineenä hiekkamontuilla kuormaamassa hiekkaa ja soraa kuorma-autojen sekä traktoreiden kyytiin.

Temmeskaivurin saattoi ajatella olleen kevyemmän version vanhan ajan kaivukoneista ”hullu-Jusseista”. Nehän olivat teloilla ja jo siksikin hyvin raskaita. Temmeskaivurin saattoi ruuvata pois ”Majurin” perästä ja lähteä sillä vaikka äestään peltojaan. Peräkärrymallisen Temmeskaivurin käyttövoimana olleen maataloustraktorin saattoi ottaa milloin tahansa muuhun käyttöön.

Moukka

Haurukylään liittyy merkittävänä osana Moukan talo. Se oli aikoinaan ollut kookas talo. Sen maille on myöhemmin perustettu uusia maatiloja. Moukan talon nimi on joskus kirjoitettu Moucka. Talo on edelleen olemassa Haurukylässä. Sitä isännöivät Isokoski nimiset.

Moukka oli kuulunut Liminkaan, niin kuin muutkin kyseisen alueen ja Yli-Temmeksen talot ja maat. Taloon liittyvänä voi mainita Ruotsin vallan aikana valtiopäivämiehenä toimineen Abraham Schroderuksen (vv. 1690-1775). Hän oli kulkenut Tukholmassa talonpoikaissäädyn edustajana.

Abraham Schroderus oli ollut aikoinaan Rantsilassa toimineen Petter Schroderus nimisen kappalaisen poika. Abrahamin isä oli kuollut pojan ollessa vielä pieni. Tarina kertoo, että Abrahamista oli tullut maanviljelijä siksi, kun hänen leskiäidillään ei ollut varaa kouluttaa häntä. Abrahamin vaimon Margaretha Schroderuksen os. Zimmermannin (vv. 1697-1738) Pyhäjoen kunnankirjurin tyttären sukulinjaus oli edennyt kuuluisaan Sursill sukuun. Hänen sukulinjauksen loppupäässä on kaksi eri linjaussuuntaa Sursill sukuun. Kuoltuaan Moukan Margaretha emäntä oli haudattu Limingan kirkon alle.

Hauru

Se on kylän vanhimpia taloja. Kylä on ehkä saanut nimensä siitä. Haurun vieressä on kookas Haurunkangas. Sieltä ajettiin aikoinaan paljon hiekkamaa-ainesta, kun tehtiin uutta nelostietä läpi Temmeksen. Hiekkakankaaseen jäi laajamittaisen hiekanajon jälkeen suuria monttuja. Niitä jäi jopa niin kookkaita ja syviä, että niissä saattoi uida kesäisin. Haurunkankaalta ja talon pelloilta on löytynyt kivikauden esineitä. Eräitä kiviesineitä on esillä Oulun Ainolan maakuntamuseossa.

Temmesjoki

Temmeksen halki virtaa noin 80 kilometrin mittainen Temmesjoki. Se on eräs Pohjanlahteen vetensä laskeva joki. Ennen merta siihen yhtyvät Tyrnävänjoki ja Ängeslevänjoki Limingan alueella.

Temmesjoessa on ollut aina jonkin verran kalaa. Temmesjoki on aikoinaan ollut tulvivia jokeja. Sen vedet eivät kylläkään ole ryöstäytyneet pelloille kuin tekivät Pohjos-Pohjanmaan Siikajoen vedet Rantsilan Mankilankylässä. Mutta, keväisin haurukyläläiset olivat purkaneet pois pienet joen ylittävät siltansa. Esimerkiksi koululaiset olivat silloin ylittäneet Temmesjoen veneillä.

Toimeentuloa

Haurukyläläiset saivat pitkän aikaa toimeentulonsa karjanhoidosta. Se oli ollut lypsykarjojen hoitoa. Jokaisella kyläläisellä oli ollut enemmän tai vähemmän lypsylehmiä. He lähettivät niiden maidot meijeriin. Heillä oli ollut myös sikoja, lampaita ja kanoja. Ennen hevoset olivat tyypillisiä kyläkuvassa. Osa heistä kulki hevosten kanssa metsätöissä. Metsätöitä löytyi pääosin lähiseutujen metsistä. Monet kylän miehet kulkivat kuorimassa paperipuuta metsissä. Se oli tavanomaisesti kahden metrin mittaista havupuuta. Joskus oli myös metrin mittaista paperipuuta. Niitä sanottiin pölleiksi. Jotkut kulkivat rakennustöissä. Ne myös löytyivät tavanomaisesti lähiseuduilta.

Myös Haurukylä koki suuria yhteiskunnan muutoksia Suomen viime sotien jälkeen, niihin kuului esimerkiksi uusien pihojen rakentamisia tai entisten kunnostamisia. Ne tarjosivat työtä. Oli myös peltojen raivaamisia ja kanavoiden kaivamisia. Ne antoivat monille työtä. Sitten alkoi tulla metsien ojittamisia ja lannoittamisia. Ne puuhat antoivat myös töitä pitkiksi ajoiksi.

Haurukylän kansakoululaisia

Mainokset